Kävin tänään kaupassa ja mietin, tunnenkohan viereisellä kassalla olleen miehen jostakin. Olinkohan pannut sen kanssa joskus humalassa? Viimein tajusin, keneltä hän vaikutti. En kehdannut katsoa niin pitkään, että olisin voinut olla varma, oliko hän kyseinen mies vai ei. Enkä olisi niin välittänyt muistellakaan tuota noin kymmenen vuoden takaista kertaa. Muistelen sen silti tässä ääneen nyt teille kaikille.

Jossain vaiheessa elämää minulla oli kaveri nimeltä Manna. Hän oli jonkun verran minua vanhempi, kovimmat biletyksensä jo suorittanut. Silti hän silloin tällöin innostui lähtemään kanssani baarikierrokselle. Niinkuin silloinkin. Taidettiin viettää aika hauska ilta ja tanssittiin mielettömästi. Tanssimisessa oli se hyvä puoli, että jos sen aloitti jo silloin kun muut vielä nyhväsivät rohkaisudrinkkejään, saattoi juominen jäädä vähemmälle, kun innostui niin paljon tanssista. Toisaalta ilta saattoi loppua kesken.

Ja niin tietenkin tapahtui. Juopottelu oli vasta päässyt käyntiin. Valomerkin jälkeen törötettiin baarin edessä ja pohdiskeltiin, miten viinahammasta jäikään vielä kolottamaan. Siihen tuli sitten meidän juttusille kaksi miestä, joille oli käynyt ihan samoin.Tosin he eivät kyllä olleet tanssilattialla aikaansa viettäneeet. Minun ehdotuksesta lähdettiin Mannan luo jatkoille. Ja oikeasti, aikuisten oikeasti, minulla ei ollut mielessä kuin pientä juopottelua. Sillä hetkellä olin mitä uskollisin avovaimo, mitä en kyllä aina ollut. Soiteltiin musiikkia ja ryypättiin. Tummatukkaisen miehen kanssa kiistelin yhdestä biisistä, minusta se oli täyttä sontaa ja hänen mielestään aika mahtava.

Viinaa juotiin sitten niin paljon, että aloin olla sammumispisteessä. Manna keitti kahvit. Ei auttanut. Tahdoin vain nukkumaan. Nukkumaan, nukkumaan, nukkumaan. Peti oli jo sohvalla valmiina. Vaaleampi mies änkesi viereen ja tein hyvin selväksi, että tahdon vain nukkua. Manna ja tumma mies painuivat makkariin. Vaalea mies alkoi tietenkin lääppiä. En olisi tahtonut! Se oli kuitenkin saatanan sitkeä. Jossan vaiheessa järkeilin, etten oikeasti pääse ikinä nukkumaan, jos en anna. Olin varmaan aivan tajuton. Eihän se mikään raiskaus ollut, olisin saanut apua, jos olisin huutanut. Mutta mikään ei ole koskaan tuntunut niin raiskaukselta. Inhottavalta, ällöttävältä, häväistyltä. Ja tietenkin se halusi vielä nuohota kaikki kolot.. Hyi. Vaikka olinkin toisaalta helpottunut, että mies poistui heti toimituksen jälkeen, lisäsi se vielä raiskatuksi tulemisen tunnetta. Se, että se ei halunnut aamulla olla mua katsomassa. Poistui vain, kuin syyllinen rikospaikalta.

Aamulla heräilin ja olo oli karmea. Tumma mies istui meidän kanssa aamiaispöydässä ja hymyili ja jutteli ja oli mukava ja saatanan komea. Mun sydän teki ehkä pari tyhjää hyppyä, kun katsoin sen tatuoitua kroppaa. Mietin, että tuo hoitaa asiat tyylikkäästi, eikä häivy kesken yön. Se kysyikin minulta, että lähtikö se Lassi muka jo yöllä. Kysyin, että mikä saatanan Lassi? Vaalea mies oli esitellyt itsensä minulle Tuomaksena. Olo vaan paheni. Mies ei kehdanut edes omaa nimeään sanoa! Jäkeenpäin kuulin, että Lassi-Tuomas oli "onnellisesti" naimisissa. Manna myös väitti, ettei hänellä ja tummalla miehellä ollut ollut seksiä. Tästä vielä vuosia, vuosia eteenpäin aloin seurustella tämän tumman miehen kanssa. Mutta se on sitten jo toinen tarina. Kerron sen joskus.

Kun menin kotiin oli avomieheni tekemässä kattoremonttia kaverinsa kanssa. Sain rauhassa maata ja oksentaa koko päivän. Ruokaa kai piti talkoolaisille vähän suoriutua tekemään. Sekin taisi jäädä nakit ja ranskalaiset-linjalle. Ei miehet olleet pahoillaan, niitä vaan nauratti kun tepastelin kaksinkerroin ja annoin ylen ihan kaiken. Pientäkään epäilyksen häivää ei uskottomuudestani ollut ilmassa.

Ainiin, olen palannut työelämään. Eikä toistaiseksi kukaan ole kuittaillut mulle mitään kesäjuhlien toilailuista. Nyt siitä on kulunut aikaakin niin paljon, että saatan kestää pienet maininnat hymysuin. Yksi ihminen ainakin on näkemättä, jota kauhulla vielä odotan. Noooooh... eiköhän se tästä. Yhdet juhlat on tulossa perjantaina, ja aion ottaa sellaisen linjan, etten juo mitään, ennenkuin päästään konserttipaikalle. Siellä voin sitten nautiskella jopa ne kolme siideriäni. Eikä harmita yhtään.