Lauantaina oli kaverini synttärikemut. Mietin jo etukäteen strategiaa tästä selviytymiselle. Oli hyvin viisasta ensinnäkin mennä juhliin melko myöhään, vasta kahdeksan pintoihin. Juomakseni valitsin yhden 2% tuotteen, jota ei siis edes lasketa alkoholiksi, mutta joka kuitenkin näytti oluttölkiltä. Lisäksi join yhden onnittelumaljan. Eikä edes tehnyt mieli juoda muuta! Oltiin lähdössä vielä illaksi yhteen konserttiin, joten lupasin itselleni että siellä voin ottaa ne pari siduani.

Mulla ei varmaan koskaan ole ollut noin hauskaa kyseisellä konserttipaikalla! Ymmärsin kaiken mitä tapahtuu ja pystyin keskustelemaan ihmisten kanssa. Eikä tarvitse hävetä jälkeenpäin, että sillekin menin sanomaan sitä ja tätä. Ei tarvitse hävetä, että menee juttelemaan ihmisille, joille ei edes välttämättä selvänä tahtoisi jutella. Näin kun usein päissään käy. Olin myös yllättynyt, miten paljon ihmiset tönivät toisiaan humalassa, miten ärhäköikse he käyvät jos oma juoma kaatuu ja miten vähän he välittävät jos toisen juoma kaatuu, saatika että kukaan välittäisi siitä, jos tyhjä tuoppi putoaa lattialle ja lasinsirpaleita leviää joka paikkaan. Näin sen tyypinkin jonka kohtaamista olen töissä jännittänyt ja ihan suotta. Ei mitään kuittailua. Luojan kiitos.

Krapulan sain silti, kahdesta siideristä. Kyllä suuri osa siitä tunteesta on myös unen puutetta ja päässä jyskyttävää musiikkia. Itse en saa humalassa nukuttua kuin pari vaivaista tuntia ja näköjään unien huonontajaksi riittää myös muutama tuoppi. Mutta eihän tämä "krapula" ollut tietenkään mitään verrattuna oikeisiin krapuloihin. Lauantaina ajelin sitten autolla ja kuuntelin radiota. Sieltä tuli se joku renkutus, jossa lauletaan jotenkin että "Muille se on viikonloppu, meillä menee koko loppuviikko.. taidanpa ottaa lehtipihvin sijasta kaljaa jne." Heti mieleen tulvi ainakin 10 muuta samantyyppistä juopottelua ylistävää laulua. Aiemmin olen suorastaan fanittanut näitä lauluja. Nyt mieleen hiipi vain ajatus, että mikä meitä suomalaisia vaivaa? Miksi juopottelua on näin paljon ylistettävä? Miksi juopottelu on olevinaan niin hienoa, kun totuus on useasti hyvin toisenlainen? Miksi meidän kulttuurissa palvotaan tätä itsensä tuhoamistapaa? Voi luoja, en ole ollut vielä kuukauttakaan "raittiina" kun minusta on tullut jo saarnaava mummeli.