Ei kaikki krapulat ole muuten pahoja. Joissakin krapuloissa sitä on aivan voittamaton olo. Ja toisissa krapuloissa on hirmuhauskaa. Siihen ei tarvita kuin toinen krapulainen joka on samalla tajunnan tasolla kanssasi. Vitsiksi riittää se yleinen "kissa". Sitten nauretaan vedet silmissä puoli tuntia, kunnes toinen sanoo toisen "kissan". Kuten kerran Ellin kanssa, kun maattiin krapuloissamme mun kämpillä. Mä oksentelin taas kurkkuni turvoksiin ja pääni räjähdyspisteeseen, kun Elli kysyi, että jos saisin valita nyt kaikista maailman ruuista jonkun, niin mitä ottaisin. Mietin pitkään ja hartaasti. Oikeasti ei tehny mieli yhtään mitään. Sitten tuli mieleen yksi ainut asia, mitä oisin voinut kuvitella suuhuni laittavani. Vastasin "melonin". Naurettiin varmaan tunti! Elli oli ajatellut kaikki pitsat, hampparit ja kebabit läpi ja mä tahdoin vain melonin. Tämänkään hauskuutta ei pysty tässä edes viidesosaa välittämään, siihen tarvitaan vain se hurja, hulvaton fiilis, minkä vain krapulassa saa. Edes humalassa ei tuommoisia fiiliksiä tule.

Vähän aikaa sitten tuli televisiosta Medusan verkko. Ah, ihana Matt Damon! Siitä tulikin mieleeeni yksi krapuloistani, jolloin olin aivan pitelemätön ja maailma söi käsistäni. Se tapahtui naapurikaupungin kalamarkkinoita seuraavana päivänä. Olin juuri päässyt baari-ikään. Ellin kanssa haluttiin vähän vaihtelua ja lähdettiin naapurikaupunkiin juopottelemaan. Siidereitä ei tainnut siihen aikaan vielä olla, mutta jotain Code-juomia kylläkin. Makeita, maustettuja litkuja. Lipitettiin niitä alkujuomiksi. Hyvin maistuivat! Joku kaveri lähti heittämään meitä, matkaa kun oli se parikymmentä kilometriä. Pohdittiin, että tullaan sitten taksilla takaisinpäin.

Väkeä oli liikenteessä paljon. Varmaan koko kaupunki ja osa naapuripitäjistäkin, kuten me. Tanssittiin, juopoteltiin ja tanssittiin. Ihanat mustat korkkipohjakengät oli jalassa. Muistan että mulla oli ainakin kolme potentiaalista miestä kiikarissa. Ja sitten oli yksi Matt Damonin näköinen mies. Jossain vaiheessa oltiin meikkejä korjailemassa vessassa kun valitin Ellille että kaikki kolme potentiaalista miestä olivat kadonneet. Muistan kun se katsoi mua ja sanoi huoletta, että ota sitten se Matt Damonin näköinen. Ilahduin tästä hyvästä suunnitelmasta ja päätin toteuttaa sen. No eihän siihen paljon tarvittu, mies viihtyi tanssilattialla yhtä hyvin kuin minäkin, vähän keikuttelin peppua ja se oli siinä. Kyllä tuommoisissa 18-kesäisissä on vielä sitä viehätysvoimaa roppakaupalla, jopa minulla oli. Valomerkin jälkeen pussailtiin porttikongissa. Mietin että pitäisi päästä kotiin, Ellikin oli kadonnut ja luulin että se oli jo tilannut taksin ja häipynyt. Mies tietenkin ehdotti, että voisin mennä heille yöksi. Vannoin ja vakuutin sitä, että muhun et sitten koske, jos tulen. Kiltti mies, piti sanansa kun uskaltauduin hänen kämpilleen.

Aamulla sanottiin heipat ja lähdin kohti keskustaa. Pähkäilin, että bussikin tästä kyllä menisi. Sitten yhtäkkiä iski se voittamaton krapulafiilis. Päätin, että minähän en mitään bussia ota!  Minä kävelen grillille ja otan sieltä kyydin. Piste. Tiesin vain, että näin on tapahduttava. Mua ennen oli joku mies ja poika ostamassa jäätelöä. Pieksin suutani minkä kerkesin, naureskelin ja olin iloinen ja hohhailin kun menikin ilta pitkäksi ja oisi bussia odotettava vielä. Ostin jotain juomista. Grillin pihalla mies ja poika istuivat autossa ja huikkasivat minulle että kyllä sä pääset meidän kyydissä, samaan suuntaan ollaan menossa.. Hahaa! Mä olin liekeissä. Olin 18 vuotta, elämä edessä, ihan pitelemätön ja hillitön. Maailma kumarsi mulle. Se oli varmaan elämäni huippuhetkiä. Mitä vain päätinkin, näin tapahtui. Tai ainakin sain sen kyydin.